Kuva: Lassi Karvonen / Pesäpalloliiton kuvapankki
Omia ajatuksia alkavasta kaudesta. Osasta joukkueista enemmän tekstiä, osasta vähemmän. Joukkueet on laitettu oman ennakkoni mukaiseen ranking-järjestykseen.
1. Manse PP
Manse PP on naisten Superpesiksen selkä ennakkosuosikki kauteen lähdettäessä ja odotukset kultakantaan palaamisen suhteen, ovat kovat. Viime kaudella epävarman kauden päätteeksi neljänneksi sijoittunut Manse vastasi talven kovimmista siirtopommeista, mitkä siivittävät tamperelaiset monien ennakkojen kärkisijoille, niin myös minun omani.
Kaksi Jyväskylän Kirittärien menestysvuosien tukipilaria vaihtoivat Keski-Suomen oransseista väreistä Varsinais-Suomeen ja Manse PP:n paitaan. Nämä kaksi huippupelaajaa ovat tietenkin Emma Sallinen sekä Virpi Hukka. Vuoden 2018 naispesäpalloilijaksi valittu Hukka tuo Mansen takakentälle vahvaa osaamista sekä huippunopeita jalkoja. Hukka on voittanut Superpesiksen etenijäkuningattaren tittelin peräti viidesti ja myös viime syksynä Hukka pääsi juhlimaan Suomen mestaruuden lisäksi etenijäkuningattaruutta. Virpi Hukka ja Henna Peltokangas tulevat ensi kesänä olemaan tehokaksikko sekä sisä-, että ulkopelissä; ulkona koppariosastolla ja sisällä Mansen kärjessä.
Emma Sallinen tuo jo ennestään vahvalle Tampereen etukentälle lisää taitoa ja Sallisen siirto tekee Mansen etukentästä ehdottomasti sarjan parhaan. Ulkopelin osalta Manse voi olla tulevalla kaudella sarjan vähiten juoksuja päästävä joukkue. Sekä Sallinen, että Hukka tuovat joukkueeseen Kirittäristä sitä kuuluisaa ”voittamisen kulttuuria” ja ovat varmasti etenkin syksyllä arvokkaita palasia joukkueelle. Emma Sallinen valittiin vuonna 2018 pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi ja odotukset Sallisen hartioilla kasvavat myös tänä syksynä, kun mestaruudesta taistellaan tosissaan.
Emma Sallinen ei ole tamperelaisten joukkueen ainoa Sallinen, sillä tamperelaisten lautasen ääressä häärii Emman sisko, Senni Sallinen. Salliset pelaavat pitkän tauon jälkeen samassa joukkueessa ja kaksikko on alkavalla kaudella yksi sarjan mielenkiintoisimmista parivaljakoista seurata.
Senni Sallinen on lukkarina pätevä Superpesiksen huippulukkari ja hänet palkittiinkin vuonna 2017 vuoden lukkarin palkinnolla. Sallinen on lautasen ääressä varma pelaaja ja lukkaripeliin joukkue ei tule kaatumaan. Kuitenkin, tasonnostoa vaaditaan joukkueen jokaisella osa-alueella ja myös Sallisen on otettava kesän aikana askeleita eteenpäin, jotta hänestä voidaan puhua mestaruustason lukkarina.
Pelinjohdon osalta on mielenkiintoista seurata, kuinka Markus Wirzenius tulee istumaan Mansen viuhkan varteen. Aiemmin miesten joukkueissa meritoituneella Wirzeniuksella ei ole aiempaa kokemusta naispesäpallon pelinjohdosta. Viime kaudet Pöytyän Urheilijoiden miesten Ykköspesis-joukkueen pelinjohtajana toimineella Wirzeniuksella on ollut varmasti kiireinen kevät, sen suhteen kuinka ”uusi pelitapa” saadaan istutettua joukkueen pelaamiseen. Tämän osalta arvelen, etteivät tamperelaiset ole vielä pelinsä kanssa täysin valmiita kauden alussa. Mansen peli alkaa asettumaan uomiinsa vasta kauden edetessä ja kun kausi kääntyy syksyyn, on Manse PP sarjan kovin joukkue.
2. Porin Pesäkarhut
Porin Pesäkarhut lähtee alkavaan naisten Superpesis-kauteen tamperelaisten ykköshaastajana. Jo viime vuonna finaaleihin asti itsensä taistellut Pori on kamppaillut jo monen vuoden ajan sarjan kärkipäässä, mutta mestaruus on antanut vielä odottaa itseään. Pesäkarhut on saavuttanut historiassaan yhden mestaruuden vuonna 2002, mutta nyt seuralla on erityisen suuri tahto ja mahdollisuus katkaista tämä pitkä putki ilman mestaruutta.
Pesäkarhujen joukkueen runko on pysynyt kasassa viime kauden osalta hyvin, kahta avainpelaajaa lukuun ottamatta. Pesäkarhujen menestystä on pyritty rakentamaan pitkäjänteisesti ja nyt palkinto on jo lähellä toteutumista. Yhtenä viime kauden parhaana Superpesis-lukkarina esiintynyt Noora Matikka sekä kymmenen kautta Pesäkarhuissa pelannut Milla Lindström lopettivat uransa viime kauteen ja heidän jättämänsä aukot ovat ainoastaan syy sille, miksi Pori löytyy arviossani ”vasta” sijalta kaksi.
Noora Matikan jättämä aukko lautasen ääressä on iso ja Minttu Vettenrannan saappaat lukkarin roolissa ovat suuret. Viime kaudella Porin Ykköspesis-joukkueen ja Kempeleen Kirin Superpesis-joukkueen lukkarina toimineella Vettenrannalla on edessä kova paikka, jotta Pori pystyy taistelemaan mestaruudesta. Vettenranta ei vielä tällä hetkellä ole mestaruustason lukkari, mutta miten nainen kehittyy kesän aikana, jää nähtäväksi.
Joukkueesta löytyy myös kotiutusvoimaa. Susanna Puisto on yksi Superpesiksen parhaimmista lyöjäjokereista ja on selvää, että Puisto taistelee Superpesiksen lyöjäkuningattaren tittelistä tänäkin vuonna. Kaudella 2019 Puisto löi runkosarjassa 88 (1+87) juoksua ja lisäksi pudotuspeleissä 26 (0+26) pinnaa. Puisto jäi lyöjätilastossa karvaasti kakkossijalle, kun Janette Lepistö vei lyöjäkuningattaruuden nimiinsä suuremmalla kunnareiden määrällä.
Myös Emilia Itävalo on Pesäkarhujen kovimpia tähtipelaajia. Monen asiantuntijan papereissa Itävalo on sarjan paras etukenttäpelaaja ja ainakin sitä lähellä Itävalo on. Itävalo on sisäpelissä erinomainen vaihtaja ja myös eteneminen onnistuu. Itävalo toi viime kaudella 40 juoksua ja lisäksi hän merkkautti tilastoihin peräti 130 kärkilyöntiä, jolla irtosi kärkilyöntitilaston neljäs sija.
Koronan tuomat lisähaasteet kauteen valmistautumisessa ovat varmasti luoneet epävarmuustekijöitä monelle joukkueelle ja etenkin niille joukkueille, joilla ei ole vankkaa pohjaa kasassa edelliskaudelta. Tässä mielessä näen Pesäkarhujen lähtöasetelmien kauteen parempina kuin muilla joukkueilla, koska runko on jo kasassa viime kaudelta ja se on Porin ehdoton vahvuus tulevaan kauteen lähdettäessä.
Joukkue on jälleen vuoden kokeneempi sekä kehittyneempi ja kauden edetessä se kehittyy varmasti entisestään. Se kuinka pitkälle joukkue pystyy kehittymään ja parantamaan peliään, on vielä pieni kysymysmerkki, mutta katto löytyy korkealta ja mikäli kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, Pesäkarhut voi taistella syksyllä tiukasti mestaruudesta.
3. Jyväskylän Kirittäret
Kirittäret lähtee naisten Superpesis-kauteen hallitsevana mestarina. Voittamisen kulttuuri oli valttia myös viime syksynä ja siitä syystä poika nousi ilmaan Jyväskylän Hippoksella. Vaikka hallitseva mestari onkin mitali- ja miksei myös mestaruustaistelussa tälläkin kaudella, on joukkue heikentynyt viime kaudesta jonkin verran.
Emma Sallisen ja Virpi Hukan lähdöt olivat totta kai Kirittärille kovia kolauksia ja nämä lähdöt pudottivat monissa ennakkorankingeissa Kirittäret pois mestaruuskamppailusta. Emma Körkön lopettamispäätöksen pyörtäminen oli jyväskyläläisille suuri yllätys, mutta varmasti aihe moniin riemunkiljahduksiin. Körkkö on edelleen Itä-Länsi -tason pelaaja ja erinomainen lyöjä. Körkkö löi viime kaudella (6+49) 55 juoksua, mikä riitti lyöjätilaston viidenteen sijaan. Körkkö voi olla Kirittärien pelastava enkeli, jonka ansiosta Kirittäret taistelee mestaruudesta myös tänä vuonna.
Pelinjohtajakaksikko Nalle Viljanen sekä Petri Kaijansinkko ovat tehneet Jyväskylässä naispesäpallon osalta hienoa työtä jo vuosia ja menestys on ollut sen mukaista. Mestaruuksien ansiosta Kirittäriin on saatu jatkuvuutta ja lisäksi omia junioreita on hyödynnetty joukkueen rakentamisessa erinomaisesti. Tällä kaudella katseet kiinnittyvät erityisesti 17-vuotiaaseen Venla Karttuseen, jolle on povailtu isoakin roolia Kirittärien joukkueessa.
Kirittäriä ja Nalle Viljasen joukkoja ei saa unohtaa mestaruustaistelusta tänäkään vuonna. Mikäli Hukan ja Sallisen jättämät aukot pystytään paikkaamaan, on Kirittäret jälleen vahvoilla.
4. Lapuan Virkiä
Lapuan Virkiä on tänäkin vuonna naisten Superpesiksen kärkipäässä ja mitalitaistossa, mutta mestaruustaistelu jää tänäkin vuonna liian kovaksi palaksi. Joukkue on etenemisvoimaltaan heikohko ja edes Janette Lepistön hirmusuoritukset, eivät pysty nostamaan Virkiää todelliseen mestaruustaistoon.
Kaisaleena Rautakorven lisäksi Lapuan joukkue kaipaa lisää jalkoja, jotta se pystyisi rakentamaan joukkueestaan todellisen mestaruuskandidaatin. Etenkin lyöntijärjestyksen loppupäähän pitäisi saada nopeampia pelaajia ja uhkaa kakkoskärjen toimesta.
Sisäpelin osalta Janette Lepistö kantaa tänäkin vuonna suurta vastuuta. Viime kaudella lyöjäkuningattaruuden voittanut Lepistö löi 1+87=88 juoksua ja vähintäänkin samaa vaaditaan myös tällä kaudella. Lepistön lisäksi numeroilla pelaavista pelureista Emilia Lämsä sekä Iina Lehtinen ovat hyviä kotiuttajia ja mitä todennäköisemmin he tulevat kesän aikana tahkoamaan numeroilla 3 ja 4.
Viime kauden alussa Virkiän ulkopeli oli häkellyttävässä kunnossa, mutta kunto hiipui syksyä kohden. Ulkopeli on kysymysmerkki myös tällä kaudella, sillä yksi palapelin tärkeä palanen; seuraikoni Emmi Viitala lopetti pesäpallouransa. Virkiän ulkopelaamisessa Viitala oli koko ulkopelaamisen ”keskipisteenä”, joten menetys on suuri.
Viime kaudella Joensuun Mailan Superpesikseen nostanut Niina Härkönen tuo kokeneena lukkarina joukkueeseen tarvittavaa kokemusta, mutta pelillisesti Härkönen on täysi kysymysmerkki. Härkönen hoitaa tonttinsa varmasti tasaisen varmasti, mutta ihmesuorituksia Härköseltä on turha odottaa. Jenna Kammi-Rahnaston lopettamispäätös oli takaisku lapualaisille ja tulevan kauden lukkaripelaamisen ympärillä leijuu paljon kysymysmerkkejä.
Näen, että kärkijoukkueista Virkiän ympärillä pyörii eniten epävarmuustekijöitä. Virkiä hyytyi viime syksynä. Pahoin pelkään, että epävarma joukkue voi toistaa saman myös tällä kaudella.
5. Hyvinkään Tahko
Hyvinkään Tahko on naisten Superpesiksen tasaisen keskikastin kovin joukkue. Tahko kaappasi riveihinsä Seinäjoelta kaksi Mailajussien avainpelaajaa, kun Laura Kerola sekä Netta Rummukainen vaihtoivat täksi kaudeksi maisemaa Pohjanmaalta Etelä-Suomeen ja Hyvinkään Pihkalaan.
Naisten Superpesiksessä kärkinelikon ja keskikastin tasoero on mielestäni suuri. Vaikka Hyvinkää onkin vahvistunut edelliskaudesta, en näe, että se pystyisi haastamaan millään tavalla kärkinelikkoa, joka on selkeästi edellä muita. Tämän myötä mitalipeleistä on Hyvinkäällä vielä vaikea unelmoida.
Pauliina Harinen on joukkueen kovin nainen sisäpelissä ja viime kauden (1+44) 45 lyödyn juoksun määrä voi kasvaa tällä kaudella entisestään. Hyvinkään sisäpeli on parantunut viime kaudesta ja on varmaa, että Hyvinkää tulee kesän aikana lyömään paljon juoksuja. Tähän osittain on syynä myös Pihkala, jossa Tahkon leidit pelaavat kotiottelunsa. Pihkala on armoton paikka läpilyöntien suhteen ja siksi Hyvinkään sisäpeli voi lyödä pöytään etenkin kotikentällä paljon juoksuja.
6. Seinäjoen Mailajussit
Myös Seinäjoen Mailajussit kuuluu tällä kaudella naisten Superpesiksen tasaiseen keskikastiin. Vaikka äsken mainittujen Kerolan sekä Rummukaisen lähdöt ovat Seinäjoelle pahoja menetyksiä, on Seinäjoella siltikin kasassa mielenkiintoinen sekä nälkäinen joukkue, joka taistelee tiukasti viidennestä sijasta.
Seinäjoen lukkari Johanna Karjanlahti jatkaa kovaa suurta vastuun kantamista myös tällä kaudella. Vasta 18-vuotias lukkari osoitti viime kaudella kuuluvansa Superpesis-tasolle ja mahdollisesti tänä vuonna nähdään Karjanlahden lopullinen läpimurto.
Joukkueen ykköstykki on ehdottomasti Aino-Kaisa Mantere, joka taisteli viime kesänä lyöjätilaston voitosta aivan runkosarjan loppuun saakka, lyöden kaudella (2+70) peräti 72 juoksua. Mantere on seinäjokelaisten ykköskotiuttaja myös tällä kaudella ja hänet voidaan nostaa jopa mustaksi hevoseksi keskusteluun, kun puhutaan naisten Superpesiksen lyöjäkuningattaren tittelistä.
Mailajussit on asettanut omaksi pelilliseksi tavoitteekseen ainoastaan oman pelin kehittämisen, mikä kertonee siitä, ettei Seinäjoella olla vasta kuin matkan alkupäässä ja taival kohti Superin kärkeä on vasta alkanut. Seinäjoella on kasassa kuitenkin potentiaalinen nippu, joka voi yllättää yksittäisissä otteluissa kärkijoukkueita. Mitalipeleistä haaveileminen on kuitenkin turhaa.
7. Kempeleen Kiri
Myös Kempeleen Kiri kuuluu keskikastin varmoihin suorittajiin. Omasta näkökulmastani Tahko, Mailajussit sekä KeKi ovat kaikki tasaisen vahvoja joukkueita, jotka kaikki taistelevat pääsystä viiden parhaan joukkoon. Kempeleen Kiri on asettanut omaksi tavoitteekseen alkavalle kaudelle mitalin, joten luottoa ainakin joukkueella itsellään on kauteen lähdettäessä.
Kempeleen paikallislohkossa pelaavat Lapuan Virkiä sekä Seinäjoen Mailajussit, joten Seinäjoen ja Kempeleen välillä tullaan näkemään varmasti kiivaita keskikastin kamppailuja kesän mittaan. Kempeleen täytyy pystyä näyttämään taitonsa näissä kohtaamisissa ja raapimaan paljon pisteitä.
Kempele on viime vuosina ollut erinomainen omien junioreiden kasvattaja ja viime syksynä Kempele saavutti B-tyttöjen Superpesiksessä hopeamitalin. Monia tulevia ja nykyisiä Superpesis-pelaajia kasvaa siis Kempeleen juniorimyllyssä. Myös tänä kesänä Kempele on yksi kärkiehdokkaista voittamaan Tyttöjen Superpesiksen, joten Kempeleen tulevaisuus on vankalla pohjalla omien junioreiden ansiosta.
Omalla varmalla suorittamisella pudotuspelipaikka on Kempeleellä selvää pässin lihaa. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella jatkopaikkaan tarvitaan vain kaksi voittoa, joten yllätykset ensimmäisellä kierroksella ovat mahdollisia. Silti välieräpaikka ja SM-mitali ovat toiveajattelua.
8. Rauman Fera
Rauman Fera on naisten Superpesiksen suurin kysymysmerkki alkavalla kaudella. Viime vuosina tasaisesti Superpesiksen keskikastiin kuulunut Fera taistelee viimeisestä pudotuspelipaikasta tälläkin kaudella. Monet pelinjohtajista olivat arvioineet Raumaa ulos pudotuspeleistä, mutta itselläni Fera asettuu nipin napin pudotuspeliviivan paremmalle puolelle.
Raumalaisten lähtöasetelmat kauteen, eivät ole parhaimmat mahdolliset, sillä Fera vaihtoi pelinjohtajaa kesken talvikauden ja alkavalla kaudella viuhkan varressa nähdään Toni Ojalan sijaan Arto Felin. Sisäpelissä Eveliina Kesti kantaa suuren vastuun kotiuttamisen osalta, mutta jos rintamaa saadaan laajennettua, Fera pystyy haastamaan muita keskikastin joukkueita helposti. Lisäksi Fera saa omassa paikallislohkossaan Mynämäen vastaan neljään otteeseen ja näistä peleistä raumalaisille olisi tarjolla pisteitä.
Myös Fera on osoittautunut viime vuosina erinomaisena juniorijoukkueena ja se luottaa omiin kasvatteihin myös tällä kaudella. Fera juhli viime syksynä B-tyttöjen Suomen mestaruutta, joten kova juniorinippu takaa Feralle hyvän tulevaisuuden. Moni viime syksyn mestarijoukkueesta pelaa tällä kaudella isossa roolissa Superpesistä, mikä voi olla lähivuosien kannalta hyvä asetelma, että kokemusta kovista peleistä saadaan, mutta toisaalta tällä kaudella moni pelaajista ei ole vielä kypsiä Superpesis-tasolle. Nuorilla pelaajilla alkukausi voi olla hankala, mutta monien vuosien kokemus keskikastin tasaisesta suorittamisesta nostaa Feran pudotuspelipaikkaan ja kahdeksannelle sijalle.
9. Joensuun Maila
Sarjanousija Joensuun Maila lähtee debyyttikauteensa naisten Superpesiksessä yllätysvalmiilla joukkueella. JoMa teki viime kauden nousijajoukkueen ympärille hyviä hankintoja, kuten Lappeenrannasta tulleet Noora Pasi sekä Marianne Roiha. Lisäksi Kempeleessä minimaaliseen rooliin jäänyt Nora Pulkkinen voi olla Joensuussa kova lyöjätykki. Myös viime kaudella Ykköspesiksen parhaana pelaajana palkittu Laura Rajahalme jatkaa susirajalla ja on sisäpelin osalta tärkeä palanen joensuulaisille.
Uskon, että Joensuun Maila voi olla naisten Superpesiksen suurin yllättäjä ensi kaudella. JoMa ”pääsi” samaan lohkoon toisen sarjanousija Siilinjärven Pesiksen kanssa ja mikäli joensuulaiset pystyvät napsimaan SiiPeltä paljon pisteitä, se taistelee kynsin hampain jopa pudotuspelipaikasta. JoMan täytyy napsia päänahkoja monilta keskikastin joukkueilta kesän aikana, jotta pudotuspelipaikka on mahdollista saavuttaa.
Vaikka hyviä vahvistuksia ja palasia joukkueessa on paljon, on silti muistettava, että Joensuun Maila on sarjanousija. JoMan heikkous ulkopelissä on Superpesis-tasolla varsin kokematon etukenttä ja se voi pitkän runkosarjan aikana olemaan Joensuun kompastuskivi. Mikäli räpylä kestää, JoMa voi onnistuneella sisäpelillä taistella viimeisestä pudotuspelipaikasta.
10. Mynämäen Vesa
Mynämäellä nähdään naisten Superpesistä myös tällä kaudella 2020 ja koronan aiheuttaman poikkeuskauden seurauksena myös kaudella 2021. Mynämäki nousi sarjaan viime kaudella ja visiitti ylimmällä sarjatasolla jatkuu myös ensi kaudella.
Mynämäen joukkue on viime kauden tapaan sarjan häntäpäätä, mutta jumbosijasta joukkueen ei tarvitse kuitenkaan taistella. Mynämäen sisäpeli oli myös viime kaudella hyvää ja se kestää vertailua moniin keskikastin joukkueisiin myös tällä kaudella. Ulkopelin yksittäisillä huippuonnistumisilla Mynämäki voi viedä jaksovoittoja ja sitä kautta pisteitä monilta kärkijoukkueiltakin, mutta se vaatii nimenomaan ulkopelin onnistumista.
Ulkopeli on Mynämäen ehdoton heikkous ja jos alamäki ulkopelin osalta alkaa kesken ottelun rullaamaan pahasti alaspäin, se voi eskaloitua yhden ottelun tai jakson aikana rumiksi numeroiksi. Mynämäki tulee kiusaamaan kovempia joukkueita ja on inhottava vastustaja monille, mutta pitkässä juoksussa Mynämäen heikkoudet korostuvat.
Mynämäen paikallislohko on kova, kun se kohtaa neljään otteeseen sekä Porin Pesäkarhut, että Rauman Feran. Porilaisia vastaan on turha odottaa pisteitä ja myös Feraa vastaan ne ovat tiukassa. Mynämäen suoritusvarmuus on heikko ja siksi kamppailu viimeisestä pudotuspelipaikasta jää haaveeksi.
11. Lappeenrannan Pesäysit
Mikäli kausi olisi pelattu normaaliin tapaan ja sarjasta putoaminen olisi ollut mahdollista, Pesä Ysien ainoa tavoite olisi ollut sarjapaikan säilyttäminen. Sekä Pesä Ysit, että Siilinjärven Pesis ovat selkeästi sarjan pahnan pohjalla. Lappeenrannasta on muodostumassa naisten Superpesiksen Alajärven Ankkurit, joka taistelee vuosi vuodelta putoamista vastaan. Taloudellisesti Pesä Ysien tilanne on heikko ja Lappeenrannassa luotetaan omiin nuoriin pelaajiin, jotka ovat myös taloudellisesti halpoja ratkaisuja. Tämä ei kuitenkaan riitä Superpesis-tasolla ja musta pilvi varjostaa Lappeenrantaan uhkana lähivuosien sarjaputoamisesta.
Pesä Ysit pelaa samassa paikallislohkossa Manse PP:n sekä Hyvinkään Tahkon kanssa, mikä on lappeenrantalaisille hankala lohko. Mansea vastaan pisteitä tuskin irtoaa ja myös Tahkoa vastaan ne ovat tiukassa. Pesä Ysien tähtäimet ovat varmasti lähinnä kohtaamisissa Siilinjärveä ja Mynämäkeä vastaan, jotka Pesä Ysit kohtaa molemmat kerran kotona ja kerran vieraissa.
Paperilla vertaillessa Pesä Ysit ja SiiPe ovat melko tasavahvoja keskenään ja kesän aikana joukkueiden väliset voimasuhteet voivat kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Luotan kuitenkin koko kauden mittakaavassa parempaan lautaspeliin. 18-vuotias Ysien lukkari Essi Rytteri allekirjoitti keväällä jatkosopimuksen vuoteen 2022 asti ja tämä on lappeenrantalaisten tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä sopimus. Rytteri on lukkarina varma ja pärjää syötöillään etenkin Superpesiksen alakastin joukkueita vastaan erinomaisesti.
Nuori Pesä Ysien joukkue on kesällä kovassa paikassa ja monissa ennakoissa Pesä Ysit löytyy sarjan viimeiseltä sijalta. Luotan kuitenkin siihen, että nuori joukkue pystyy kehittämään peliään kesän aikana hyvin ja siksi Pesä Ysit välttää jumbosijan tällä kaudella. Fakta on kuitenkin se, että putoaminen uhkaa lappeenrantalaisia lähivuosina.
12. Siilinjärven Pesis
Sarjanousija Siilinjärven Pesiksen debyyttikauden lähtöasetelmat ovat turvalliset, koska myös sarjapaikka on turvattu kaudelle 2021. Joukkue nousi Superpesikseen heti ensimmäisellä Ykköspesis-kaudellaan ja vielä toissakaudella suomensarjaa tahkonnut joukkue onkin yhtäkkiä Superpesiksessä. Joukkueen runko on pysynyt suomensarjasta lähtien samana ja nyt monet pelaajat ovat kovan paikan edessä, kun sarjataso on ylin mahdollinen.
On selvää, että joukkueessa on lukuisia pelaajia, jotka eivät ole Superpesis-tasoisia pelaajia ja kokoonpanon heikko kokonaisuus ei tule siivittämään SiiPeä pitkälle. Viime kaudella Ykköspesiksessä erinomaisia otteita esittänyt joukkue on täysin uuden haasteen edessä sarjaporrasta ylempänä ja suurimmalle osalle pelaajista pääsarjataso tulee iskemään vasten kasvoja.
SiiPen mahdollisuudet ovat kohtaamisissa Joensuun Mailan kanssa. Sarjanousijoiden kohtaamisista, SiiPen on pakko kairata pisteitä tai muuten kesästä tulee entistäkin vaikeampi ja tuskaisempi. Mikäli Siilinjärvi ei pysty voittamaan JoMaa neljässä kohtaamisessa kertaakaan, se on lähellä valumista sarjan jumboksi.
Vaikka Siilinjärvellä omataankin pitkät ja menestyksekkäät perinteet naispesäpalloilun suhteen, on todettava, ettei Siilinjärvellä ole Superpesis-tasoista joukkuetta alkavalla kaudella. Superpesis-joukkueet sekä miesten, että naisten sarjoissa ovat SiiPen kaltaiselle pikkuseuralle liian suuri pala purtavaksi ja tuloksena on se, että molemmat joukkueet kärsivät ja taistelevat jumbosijoista.
Miska Peltoniemi