KooKoo träppäsi hienosti, Kärpät löysi keinot voittoon

Eilispäivän Kärpät-KooKoo (15.11.2023) ottelu oli ainakin omasta mielestäni varsin mielenkiintoinen Liiga-ottelu ja taktinen näytös. Siksipä kasasinkin alle omia täysin ajatuksia kyseisestä ottelusta!

KooKoo pelasi ottelussa loistavan avauserän ja se näytti puolustamisen osalta parastaan. KooKoo tukki keskialueen ja käytti träppiä hienosti hyödykseen. Myös yhtenäinen paineistaminen tuotti Kärpille paljon vaikeuksia avauserässä, jolla oli haasteita pelin avaamisessa.

Ensimmäisestä erästä kirjattiin taktisella puolella 6-0 erävoitto KooKoolle yhtenäisen kollektiivina pelaamisen ansiosta. Vastahyökkäysmaali vei KooKoon ansaitussa 1-0 johdossa tauolle.

Myös toisen erän alku oli Kärpille vaikea, kunnes Teemu Turusen YV-osuma käänsi pelin kulkua. Toisen erän aikana Kärpät nousi pelin päälle. Se paineisti terävästi ja kamppailupelaamiseen tuli mukaan ”kulmahammasta”. Kärpät onnistui riistämään kiekkoja ja kääntämään nopeasti vastaan. Pidemmän vaihtomatkan ansiosta se onnistui saamaan aikaan myös pidempiä hyökkäyksiä.

Kärpät löysi (todennäköisesti valmennuksen johdolla) KooKoon pelaamisesta iskun paikat ja osasi sytyttää joukkueen vahvempaan kamppailupelaamiseen. Myös maalipaikkoja alkoi syntyä Kärpille enemmän, kun taas KooKoon vaaran paikat jäivät vähiin toisessa päässä.

Mitä tulee KooKoon hyökkäyspelaamiseen, oli kouvolalaisten ilta suuri pettymys. KooKoo vei kiekonhallinnan ottelussa 54%-46%, mutta laukoi ottelussa ainostaan 11 kertaa kohti maalia. Siis yksitoista kertaa. Ratkaisun halu ja terävyys puuttui tekemisestä täysin hyökkäysalueella.

Myös KooKoo-kapteeni Otto Paajanen myönsi pelin jälkeen haastattelussamme Radio Kalevalla, että hyökkäysalueen pelaaminen jäi kaarteluksi kiekon kanssa. Toki on myös syytä todeta, että Kärpät puolusti erittäin hyvin ja tiiviisti omassa puolustuspäässään.

All in all, Kärpät löysi pelin aikana oikeat keinot voiton löytämiseksi ja kehitti pelaamistaan, vaikka alku olikin vaisu. KooKoo näytti ottelussa miten se pystyy parhaimmillaan nollaamaan vastustajaa, mutta samaan aikaan ns. ”terävin kärki” jätti itsestään tylsän kuvan.