1.Joensuun Maila
Joensuun Mailan dynastia on tullut jäädäkseen. Hallitseva tuplamestari on miesten Superpesiksen ainoa voittajasuosikki myös pesäpallokaudella 2020. JoMa on rakentanut seurana Joensuuhun sellaisen pesäpallobuumin, ettei vastaavaa ole nähty hetkeen pesäpallon parissa. Joensuun Mailasta on kasvanut koko Suomen mittakaavassa erinomainen brändi. Myös joukkue on tälläkin kaudella täynnä timanttia.
Joukkue on saanut monia erinomaisia vahvistuksia pelaajapuolelle, jonka lisäksi JoMa vahvistui myös pelinjohtorintamalla, kun Jymy-ikoni Mikko ”Doksa” Korhonen palasi viuhkan varteen viiden vuoden tauon jälkeen. Korhonen toimi Jymyn pelinjohtajana kausina 2014 sekä 2015 ja tuloksena molemmilla kausilla oli Suomen mestaruus. Tämä tilasto puhunee puolestaan Korhosen pätevyydestä.
Joensuun Mailan tämän kauden joukkueessa on vahva runko edelliskausien mestarijoukkueista. Suurimpana menetyksenä on ehdottomasti Tuomas Jussilan yllättävä siirto Imatralle, mutta muuten mestarijoukkue on selvinnyt ilman lähtijöitä.
Joensuu hankki talven aikana joukkueeseensa Topi Hurskaisen, Antti Hartikaisen sekä Simo Vainikaisen, jotka ovat kaikki erinomaisia pelaajia. Etenkin viime kauden kärkilyöntitilaston voittanut Hartikainen on suuri vahvistus sekä sisä-, että ulkopelissä. Lisäksi omia nuoria kasvatteja on murtautunut tai on murtautumassa JoMan miehistöön ajan mittaa, joten myös tulevaisuus on Joensuun osalta vankalla pohjalla. Seurayhteistyö Puijon Pesiksen kanssa tarjoaa nuorille pelaajille erinomaisen kasvualustan Ykköspesiksessä ja turvaa samalla menestyksekkään tulevaisuuden.
Joensuun Mailan lautasen ääressä häärii myös tulevalla kaudella Juha Puhtimäki, joka valittiin viime kauden päätteeksi vuoden miespesäpalloilijaksi sekä vuoden lukkariksi. Pesäpalloliikkeen eteen paljon mediatyötä tehnyt Puhtimäki on luonut ympärilleen upean brändin ja lisäksi peli kulkee edelleen erinomaisesti. Puhtimäki on ehdottomasti yksi Superpesiksen parhaimmista lukkareista ja näin ollen toimii joensuulaisten vahvan ulkokentän kapellimestarina.
Joensuun Mailan ulkopeli on perustunut vahvaan yhteispeliin molemmilla mestaruuskausilla ja etenkin syksyisin JoMan ulkopeli on ollut rautaisen kovaa. Totutun vahvaa ulkopeliä tullaan näkemään myös tällä kaudella. Konsta Kettunen on kehittynyt valtavasti viime vuosien aikana ja on linjassa todella iso palanen JoMan ulkopeliä. Lisäksi Iiro Kuosa on yksi sarjan parhaista etukenttäpelaajista. Myös vasta 17-vuotias Samuel Tirkkonen on mielenkiintoinen seurattava joensuulaisten ulkokentällä.
Aleksi Rautiainen jokeriosastolla kantaa yksin vastuun kotiuttamisesta, mikä ei välttämättä ole täysin ideaali tilanne. Vaikka asia saattaa kuulostaa tässä tähtisikermäjoukkueessa erikoiselta, Joensuun ainoa pienen pieni heikkous on kotiuttaminen. Allu Rautiainen tuo varmasti ykköskotiuttajana pöytään paljon juoksuja, mutta verrattaessa esimerkiksi viime kauden toiseen lyöjäjokeriin Juha Niemeen, Rautiaisella on selkeästi pienempi läpilyöntipotentiaali. Toisaalta JoMan sisäpelin kokonaisrunko on koko yhdeksikössä niin vahva, että numeroilla lyövät pelaajat ovat kotiutuspuuhissa varmasti sellaisia, jotka pystyvät jakamaan kotiutusvastuuta Rautiaisen kanssa.
Loppuyhteenvetona on todettava, että Joensuun Maila on miesten Superpesiksen ainoa mestarisuosikki kaudelle 2020. Joukkue on vahvistunut viime vuodesta entisestään ja kasvattanut monella osa-alueella etumatkaansa muihin kilpakumppaneihin.
2. Sotkamon Jymy
Viime kauden hopeamitalisti Sotkamon Jymy on myös tällä kaudella Joensuun Mailan ykköshaastaja. Oikeastaan, Jymy on JoMan ainoa varteenotettava haastaja mestaruuskamppailussa. Mikäli kausi olisi pelattu normaaliin tyyliin pidempänä kuin se nyt pelataan, olisivat Jymy ja JoMa olleet selkeästi kaksi kovinta. Nyt lyhyempi sarja ja paras kolmesta järjestelmällä pelattavat pudotuspelit suosivat haastajia. Siltikin mestaruus ratkaistaan syksyn tosipeleissä JoMan ja Jymyn välillä.
Jymyn joukkue taisteli viime syksynä paluusta kultakantaan kynsin hampain, mutta ratkaisevissa hetkissä Joensuun Maila oli kovempi ja vei mestaruuden nimiinsä tasaisella suoritusvarmuudella. Jymyn joukkueen rakenne oli kuitenkin viime vuonna ideaali ja sillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet mestaruuden voittamiseen. Viime kauden hopeamitalistit ovat heikentyneet viime kaudesta hieman, mutta silti Sotkamossa on kasassa huippuporukka.
Sotkamon joukkue menetti talven aikana monia kovia pelimiehiä, kun sarjan parhaimpiin koppareihin lukeutuva Jussi Korhonen, nopea etenijäjokeri Jere Vikström ja etukentän maestro Markus Tuikka jättivät Kainuun. Nämä lähtijät olivat kovia kolauksia Jymylle, mutta yksikään pelaajista ei ole korvaamaton.
Viime syksynä vasta 19-vuotias superlupaus Konsta Kurikka hankittiin Imatralta Sotkamoon suuren kohun ja sopimuskiistan saattelemana. Kurikka siirtyi Kainuuseen 2+1 vuotisella sopimuksella ja on mahdollista, että Jymy saa Kurikasta itselleen avainpelaajan moneksi vuodeksi. Kurikka omaa ulkopelissä hurjan heittokäden, jonka lisäksi nuorella miehellä on sisäpelissä paljon kotiutusvoimaa.
Sotkamon lukkari Ville Väliahon taso riittää sarjan kärkikamppailuissa, vaikka miehellä onkin parannettavaa monella osa-alueella. Taktisesti erinomainen lukkari pystyy rytmittämään peliä ja helpottamaan täten Jymyn ulkokentän toimintaa. Ulkopelistä esille on nostettava linjassa pelaava Niko Korhonen, jota voidaan pitää Sotkamon ulkopelin sydämenä.
Vaikka Jymyn ulkopeli onkin erinomaisissa kuoseissa, on joukkueen vahvuus kuitenkin ulkopelissä. Jymyn joukkue on kokonaisuudessaan kenties koko sarjan nopein ja sen sisäpelaaminen onkin rakennettu nopeiden jalkojen varaan. Viime kauden etenijäkuningas Joni Rytkönen on joukkueen ykkösvaihtajana numerolla 2 tärkeä palanen sisäpelin onnistumisessa, jonka lisäksi myös Niko Korhonen on suuressa vastuussa numerolla 3. Antti Korhonen on numerolla 4 huippukotiuttaja, jonka lisäksi lyöntivoimaa löytyy kenties Superin parhaimmalta jokeriosastolta Roope Korhoselta sekä Lauri Rönköltä. Tulivoimainen sisäpeli sekä varma ulkopeli vievät Jymyn pitkälle.
3. Kouvolan Pallonlyöjät
Kouvolan Pallonlyöjät vastasi ”off-seasonin” kovimmasta pelaajasiirrosta, kun se ilmoitti joulukuussa hankkineensa riveihinsä kaikkien aikojen pesäpalloilija Toni Kohosen. 44-vuotias legenda pelasi viime kaudella Ykköspesistä lukkarin roolissa Oulun Lipossa, mutta nyt edessä on hyppy takaisin Superpesikseen ja ulkopelissä pelipaikanvaihdos polttolinjaan. Toni Kohosen ympärillä pyörii kuitenkin paljon kysymysmerkkejä kauteen lähdettäessä. Mikä on Kohosen rooli sisäpelissä? Miten Kohonen selviytyy polttolinjassa? Miten vanhan miehen kunto kestää kauden kuluessa?
Kouvolan Pallonlyöjät on nojannut viime vuosien aikana vahvaan pomppupeliin. Kotikentällä Kouvolassa pomppu nousee erittäin korkealle ja kovan alustan ansiosta Kopla on muodostanut kokoonpanonsa parhaiden pomputtajien ympärille. Pomppua lyödessä eteneminen ei vaadi paljoa ja on faktaa, että Koplan joukkue on kärkijoukkueista selkeästi jalkavoimaltaan hitain. Joukkueessa on paljon kokeneita pelaajia ja nopeat sekä nuoret jalat puuttuvat Kouvolan joukkueesta.
Tällä kaudella jalkavoima tulee korostumaan tiiviin ottelutahdin keskellä entisestään. Vanhoilla konkaripelaajilla jalka ei tule jaksamaan kesän tiivistä pelitahtia ja Koplan juoksuvoimaisuus tulee heikkenemään mitä pidemmälle kautta edetään. Tämä on ehdottomasti Kouvolan suurin heikkous.
Kouvolalla on ulkopelin aseenaan Janne Kivipelto, joka on monien asiantuntijoiden mielestä jopa Superpesiksen paras lukkari. Kivipelto johtaa Koplan tiivistä ulkopeliä ja on yksi syy siihen, miksi Kouvola tulee olemaan Superpesiksen kärkipäässä myös tällä kaudella. Kohosen siirron myötä Kivipellolla on myös mahdollisuus huilausvuoroihin, kun legenda Kohonen voidaan laittaa syöttämään.
Kysymyksenä on myös, miten mailan varressa onnistuu kaikkien aikojen lyöjätilaston ykkönen Jere Dahlström, joka siirtyi täksi kaudeksi Kouvolaan. Huhujen mukaan Dahlströmillä on ollut paljon terveydellisiä vaivoja ja kausi on näiden takia vaarassa. Kouvolan joukkue on kuitenkin täynnä rautaisia Juho Hacklinin, Matti Latvalan, Tommi Mäentaustan, Matti Saukon ja Janne Kivipellon kaltaisia sisäpelaajia. Etenkin kotona kovalla kentällä Kopla on vaikeasti voitettavissa, mutta loppukesästä Koplan porhallus mitä todennäköisemmin hidastuu. Kouvola on ehdottomasti sarjan kärkipään joukkueita, mutta mestaruustaisteluun Koplalla ei ole asiaa.
4. Pattijoen Urheilijat
Pattijoen Urheilijoita on povattu kauden yllättäjäksi ja viime vuosien kärkinelikon haastajaksi. Sitä Pattijoki myös on. Pattijoki sai tälle kaudelle kovan luokan paluumuuttajan, kun Sami Haapakoski palasi kymmenen Vimpeli-vuoden jälkeen takaisin Raaheen. Kokenut Haapakoski tuo vielä ”vanhoilla päivilläänkin” joukkueeseen yhden kovan luokan kärkipelaajan sekä paljon rautaista kokemusta kovista peleistä.
Pattijoen kärki on yksi joukkueen kovimmista aseista. Pattijoen todennäköinen numero yksi on nopeajalkainen ja nuori Severi Piispanen, joka siirtyi Raaheen Alajärven Ankkureista. Piispanen tulee joukkueen kärkenä tekemään tällä kaudella kovaa tulosta, niin kuin koko Pattijoen joukkue.
Piispasen ja Haapakosken siirrot Raaheen vahvistavat erityisesti joukkueen sisäpeliä ja joukkueessa on paljon hyviä palasia. Timo Kallio on myös joukkueen senioriosastosta tärkeä palanen ja syy Pattijoen mahdolliselle menestykselle. Kallion merkitys etenkin ulkopelissä kolmosvahtina on suuri.
Pattijoen ulkopeli on ehdottomasti sarjan parhaimmistoa, jota johtaa lautasen ääressä 38-vuotias Topi Kosonen. Kosonen on edelleen kokeneena kehäkettuna yksi sarjan parhaimmista lukkareista, joka tulee olemaan yksi PattUn aseista ensi kauden aikana. Pattijoen ulkokentällä on paljon varmoja suorittajia, lukuun ottamatta joukkueen etukenttää, jonka suoritusvarmuus on toistaiseksi vielä mysteeri.
Kokemus on ollut se tekijä, jonka kautta Raaheen on lähdetty hakemaan menestystä tälle kaudelle. Mutta miten kokeneen ja iäkkään joukkueen jalka kantaa rankan kesän aikana? Pattijoella on etenemisvoimansa suhteen samanlaisia ongelmia kuin Kouvolan Pallonlyöjillä: enemmän nuoria jalkoja tarvittaisiin. Jalkavoimaa pystyy kuitenkin kompensoimaan hyvällä lyöntipelillä. Jokeriosaston ykköskotiuttaja Juuso Keski-Koukkari ei vielä toistaiseksi kuulu Superin lyöjäjokereiden eliittiin, mutta viime kauden 35 lyötyä juoksua tulee ylittymään tällä kaudella helposti.
Yhteenvetona todettakoon, että Pattijoki tulee olemaan jo pelkän ulkopelinsä ansiosta mitalitaistelussa, mutta sisäpelin onnistuessa täydellisesti, se voi haastaa välierissä kovemmankin joukkueen.
5. Vimpelin Veto
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Vimpelin Veto ei lukeudu miesten Superpesiksen ennakoissa kolmen parhaan joukkoon. Syynä tähän on Vimpelin tekemä nuorennusleikkaus. Vimpelin suurin muutos joukkueessaan on Perttu Ruuskan siirtyminen lyöjäjokerin tontilta lautasen ääreen lukkariksi, kun Janne Heimonen laittoi viime kauden päätteeksi ainakin toistaiseksi räpylän naulaan. Joukkueen vahvuus ulkopelissä on polttolinjassa ja heikkous etukentällä.
19-vuotias Ruuska on nuoresta iästään huolimatta paukuttanut Superpesiksessä käsittämättömät 384 lyötyä juoksua (halli-SM -ottelut mukaan lukien) ennen tämän kauden starttia, mikä kertoo nuoren miehen ennennäkemättömästä kotiutusvoimasta. Ongelma Ruuskan siirtymisessä lukkariksi ei ole niinkään miehen ulkopelillinen osaaminen, vaan se, että kotiutusmahdollisuuksien määrä vähenee suuresti. Vaikka Ruuskan näyttöjä ja kehittymistä lautasella seuraisi mielellään läpi kauden, en jaksa millään uskoa, että Ruuska nähdään lukkarin tontilla enää elokuussa. Vedon sisäpeli heikkenee liikaa, mikäli Ruuska on yhdeksikössä.
Mikko Kanala jatkaa Vedon paidassa myös tulevalla kaudella. Alkava kausi on jo Kanalan yhdestoista Vimpelin Superpesis-joukkueessa, mutta loukkaantumiset ovat vaivanneet miehen kausia läpi uran. Kanala on edelleen erinomainen ratkaisupelaaja, joka pystyy olemaan tärkeissä paikoissa joukkueen avainpelaaja, mutta loukkaantumiset uhkaavat myös tällä kaudella. Terveenä ollessaan Kanala aiheuttaa vastustajilleen paljon harmaita hiuksia, mutta terveys on edelleen kysymysmerkki.
Joukkueen ykköskärki on Teemu Isokedon sekä Mikko Kanalan johdolla erinomainen ja sen on onnistuttava ensi kesänä työssään, jotta Perttu Ruuskalle saadaan tarpeeksi tilannetta aikaan. Lisäksi joukkueen kakkoskärki on heikko, joten vastuu on pääosin ykköskärjellä. Vimpelin nuorennusleikkauksen seurauksena joukkue ei taistele tänä kesänä mitaleista.
6. Hyvinkään Tahko
Hyvinkään Tahko on tälläkin kaudella, kuin halpa vaniljajäätelö. Hyvä paketti, mutta hieman mauton ja pitkässä juoksussa se ei pärjää kovimmille ehdokkaille alkuunkaan. Tahkoa on nostettu monissa ennakoissa myös tänä vuonna kauden potentiaaliseksi yllättäjäksi ja haastajaksi totutulle kärkinelikolle sekä Pattijoelle. Kun materiaalia ruetaan tosissaan vertaamaan sarjan kärkijoukkueisiin, on selvää, että Hyvinkään rosteri kalpenee näiden edessä pahasti. Tahko pysyttelee edelleen kärjen takana ja siksi se löytyy ennakosta sijalta kuusi.
Ulkopelissä Tahkon kivijalkana toimii kopparipari Teemu Nikkanen ja Teemu Rouhiainen, joka on koko Superpesiksen paras kopparipari. Etenkin avaralla Pihkalan kotikentällä varma kopparipari on elintärkeä ase Tahkon ulkopelissä ja se tulee palvelemaan joukkuetta tasaisella luotettavuudella. Jymystä hankittu Jere Vikström on ehdottomasti Hyvinkäälle hyvä vahvistus ja varsinkin etenijäpuolella miehestä tulee varmasti olemaan paljon apua.
Tahkossa on muutamia tulevaisuuden tähtipelaajia, joista kirkkaimpana esiin nousee viime kaudella Itä-Lännessäkin esiintynyt Patrik Vartama. Vasemmalta lyövä Vartama on polttolinjassa tärkeä palanen Tahkon ulkopeliä, mutta etenkin sisäpelissä vaihtajan roolissa miehen tärkeys nousee arvoon arvaamattomaan. Vartama omaa erinomaisen peliälyn sekä taktisen silmän, mikä tekee miehestä todellisen tulevaisuuden huippupelaajan.
Toinen Tahkon huippulupauksista on joukkueen lukkari Kalle-Tapio Huusko. Huusko on jähmettynyt Superin keskitason lukkariksi ja kehittyminen tuntuu junnaavan hiukan paikallaan. Sotkamon Jymyn kasvatilta vaaditaan tänä vuonna kunnollista tasonnostoa, mikäli Huusko aikoo tosissaan kivuta lähivuosina Superin parhaiden lukkareiden joukkoon.
Viime kaudeksi ”kotiin palannut” Juha Korhonen vastaa myös tällä kaudella Hyvinkään kotiuttamisesta. Korhonen on edelleen hurja lyöntitykki, mistä kertonee viime kauden lyöjätilaston kakkossija. Korhonen on myös tällä kaudella yksi kovimmista ehdokkaista lyöjätilaston voittajaksi. Korhoselta odotetaan alkavalla kaudella noin sataa lyötyä juoksua, mikä ei missään nimessä ole mahdoton tehtävä. Korhosen takana kotiutusrintama ei ole kuitenkaan kovin laaja ja yhdeksikössä pelaavista pelaajista erityisesti Teemu Nikkasen on nostettava omaa tasoaan.
Hyvinkää on tehnyt uutta tulemista viime vuosien aikana ja tekee sitä edelleen. Toistaiseksi juna puksuttaa eteenpäin kuitenkin liian hitaasti ja siksi se ei haasta vielä tänäkään vuonna sarjan ehdotonta kärkeä.
7. Seinäjoen JymyJussit
Nurmon Jymyn ja Seinäjoen Maila-Jussien seurafuusion tuloksena vuonna 2012 syntyi Seinäjoelle Superpesis-joukkue nimeltään JymyJussit. Seura peri Nurmon Jymyn sarjapaikan kaudelle 2013 ja siitä lähtien seura on seissyt seinäjokelaisen miespesäpalloilun kasvoina. Tänäkin vuonna seuran kasvot ovat mitään sanomattomat ja pelillisesti kysymyksiä herättävä.
Seinäjoella realistisena tavoitteena on pudotuspelipaikka, johon se todennäköisesti yltääkin, mutta JymyJusseilla on kasassa kaikki ainekset kauden suurimmaksi flopiksi. JymyJussien ulkokenttä on yksi Superpesiksen huonoimmista ja sisäpelissäkin se elää ainoastaan yhden miehen kautta. Tämä mies kantaa nimeä Jukka-Pekka Vainionpää. Vainionpää on Superpesiksen ehdottomasti paras kotiuttajajokeri ja sen myötä suoranainen lottovoitto JymyJussien joukkueelle.
Viime kaudella lyöjätilaston voittanut ”Jukkis” löi kolmeenkymmeneen otteluun peräti 126 (7+119) juoksua ja oli täten lyöjätilaston ylivoimainen voittaja ennen Tahkon Juha Korhosta (111 lyötyä). Vainionpään merkitys Seinäjoelle on niin suuri, että mikäli JymyJussit mielii pudotuspelipaikan itselleen taistella, ei Vainionpäällä ole varaa missata ainuttakaan runkosarjan ottelua.
Seinäjoella on kuitenkin kasvamassa yksi tulevaisuuden kovista Superpesis-nimistä. 20-vuotias Elmeri Lieto voi tehdä tällä kaudella totaalisen läpimurtonsa JymyJussien riveissä. Lieto on monikäyttöinen pelaaja ja siitä kertovat myös viime kauden tilastot 18 lyötyä, 23 tuotua ja 107 kärkilyöntiä.
Viime kaudeksi ”sateentekijäksi” hankittu Henri Puputti pudotti omaa suoritustasoaan viime kaudella rajusti. Puputin kantama vastuu painoi etenkin ulkopelissä liian suuresti miehen harteilla ja tästä syystä kokeneen pelaajan viime kausi oli vaikea. Puputin heikko kausi kertoo myös Seinäjoen ulkokentän heikkoudesta. JymyJussit tulee päästämään tällä kaudella paljon juoksuja ja siksi Jukka-Pekka Vainionpään on kyettävä vastaamaan omalla panoksellaan runsasjuoksuisissa otteluissa. Myöskään Seinäjoen lukkaritilanne ei ole ihanteellinen. Henri Itävalo on lautasen äärellä Superpesiksen alakastia ja epävarmuus perussyöttämisen osalta luo omat uhkakuvansa kauteen lähdettäessä. Seinäjoella on paljon uhkakuvia ja sen myötä seitsemäs sija olisi hyvä suoritus.
8. Imatran Pallo-Veikot
Imatran Pallo-Veikot järjesti viime syksynä yhden 2000-luvun kovimmista siirtopommeista, kun se julkaisi Joensuun Mailassa viimeiset seitsemän kautta pelanneen Tuomas Jussilan siirron Etelä-Karjalaan. Jussila on ollut viime vuosien aikana yksi sarjan parhaimmista pelaajista, ellei paras. Imatra saa siis joukkueeseensa selkeän tähtistatuksen pelaajan, mutta riittääkö yksi tähti valaisemaan koko Imatran. Tuskin.
Imatran suurin ongelma viime kaudella oli ulkopelin heikot otteet. IPV päästi kaudella 2019 kolmessakymmenessä ottelussa peräti 280 juoksua, mikä oli sarjan neljänneksi eniten heti Kempeleen (283), Alajärven (283) sekä Koskenkorvan (281) jälkeen. Imatran menestyminen alkavalla kaudella on täysin ulkopelin varassa, niin kuin pesäpallossa yleensäkin.
Tuomas Jussila tuo sarjan parhaana ulkopelaajana varmasti paljon apua ulkokentän ongelmiin, mutta yhden miehen suoritukset eivät kuitenkaan kanna loputtomiin. Vaarana on myös, että Jussilalle käy heikon joukkueen ympäröimänä samanlainen notkahdus suorittamisessa kuin Henri Puputille, hänen siirtyessään Vimpelistä Seinäjoelle. Tasonnostoa vaaditaan monilta pelaajilta, jotta Imatra pystyy kairaamaan pudotuspelipaikan itselleen. Onko Imatran joukkueessa kuitenkaan tarpeeksi potentiaalisia pelaajia, jotka voivat nostaa tasoaan tarvittavan verran?
Ulkopelissä lukkari Joona Sikiö kuuluu valitettavasti Superpesiksen lukkariosaston alakastiin, mikä ei varsinaisesti helpota Imatran ulkopelin tasonnostoa. Myös sisäpelissä on yksi suuri ongelma: kotiuttaminen. Imatra tulee tekemään paljon tilannetta, sillä joukkueen ykköskärki on hyvä. Jussila tuo joukkueen kärkeen lisää tulivoimaa ja sen myötä IPV:n ykköskärki on kovaa valuuttaa myös Superin kärkijoukkueita vastaan. Mutta kuka lyö juoksut? Kokenut kehäkettu Sami Partanen ei ole enää parhaimmassa kunnossaan, eikä jokeriosaston varaan voi laskea paljoa Jere Dahlströmin lähdön jälkeen.
Vaikka Tuomas Jussila voi toimia Imatran vapahtajana ja viedä joukkueen pudotuspeleihin tällä kaudella, on Jussilan yhden vuoden stintti Etelä-Karjalaan suorastaan idioottimainen seuran tulevaisuuden kannalta. Mitä todennäköisemmin Jussila on hommattu Imatralle järkyttävän suurella rahasummalla ja tämä voi kostautua tulevaisuudessa. Lähinäköä löytyy, mutta kaukonäköisyys puuttuu Imatralla.
9. Manse PP
Sarjanousija Manse PP lähtee alkavaan kauteen Superpesiksen mustana hevosena. Manse on tehnyt joukkueeseensa hyviä täsmähankintoja, jonka lisäksi lyöjätykki Juha Niemen ja konkaripelinjohtaja Matti Iivarisen siirrot vahvistivat tamperelaisten vastavalmistuneen talon kivijalkaa.
Joukkueen suurimmat kysymysmerkit kohdistuvat lukkaripeliin, jossa tamperelaisten lautasen äärellä häärii Taneli Lassila. Vimpelissä pesäpallo-oppinsa saanut Lassila on pelannut uransa aikana 58 ottelua Ykköspesiksessä ja nyt edessä on steppi vielä sarjaporrasta ylemmäksi. 21-vuotias Lassila on erittäin kovan paikan edessä Mansen lautasen äärellä ja se voi koitua tamperelaisten kohtaloksi tiiviin sarjakauden aikana.
Sisäpelissä Mansen on saatava tilannetta aikaan, sillä lyöjäjokeriosastolla Juha Niemi odottaa nälkäisenä kotiutustilanteita läpi kauden. Niemi hankittiin Joensuun Mailasta tamperelaisen miespesäpalloilun kasvoiksi ja kokenut jokeri on hyvä hankinta nousijajoukkueen profiilipelaajaksi. Juha Niemi on erinomainen kotiuttaja, jonka on kannettava vastuuta kotiutuksen suhteen läpi kauden. Yhdeksiköstä kotiutuspuolella Niemeä auttaa Ville Hotakainen, jonka lisäksi toinen lyöjäjokeri Tommi Malinen voi yllättää monet suorituksillaan.
Niemellä on suuri läpilyöntiuhka, mikä on todistettu läpi vuosien. Niemi on lyönyt Superpesis-urallaan yli 1000 juoksua ja suurta lyötyjen juoksujen määrää odotetaan myös tällä kaudella. Mikäli Niemi lyö tänä kesänä yli 100 juoksua, Niemi taistelee Superpesiksen lyöjäkuninkuudesta, jonka lisäksi Manse tulee olemaan joukkueena korkealla.
Juha Niemen onnistuessa koko kauden mitassa tasaisen varmasti, pudotuspelipaikka on mahdollinen. Sarjanousija on etenkin alkukaudesta yllätysvalmis joukkue, joka pystyy haastamaan etenkin kotikentän hurmoksellaan minkä tahansa joukkueen.
10. Kankaanpään Maila
Kankaanpään Maila lähtee taistelemaan myös tällä kaudella viimeisestä pudotuspelipaikasta ja se on ehdottomasti Kankaanpään joukkueen maksimisuoritus. KaMan joukkueen runko on säilynyt viime kaudesta hyvin ja se on ehdottomasti yksi joukkueen vahvuuksista. Joukkue on nyt vuoden kokeneempi ja varmasti myös varmempi suorittaja tulevalla kaudella.
Kankaanpäässä on erinomainen juniorityö, jonka hedelmiä KaMa todennäköisesti pääsee keräämään lähivuosien aikana. Vanhimmat poikajuniorit ovat voittaneet paljon mitaleita 2010-luvulla ja sitä kautta Kankaanpään tulevaisuus on varmasti paremmalla pohjalla kuin monilla muilla Superpesis-joukkueilla. Omia junioreita pitää kuitenkin ajamaan
Yksi Kankaanpään juniorimyllyn kasvateista on Kankaanpään lukkari Joona Lehtinen. Lehtinen on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa Superpesiksen lukkareiden eliittiin ja potentiaalia kehittymisen suhteen on vielä paljon. Lehtinen tulee olemaan isossa vastuussa KaMan ulkopelin suhteen tulevalla kaudella ja Lehtisen vastuulla on vastustajan sisäpelin rytmin rikkominen.
Kankaanpään ulkopeli on kohtalainen ja siinä on paljon hyviä palasia. Mikäli ulkopeli hitsautuu kauden aikana yhteen, on mahdollista, että Kankaanpää pystyy vähäjuoksuisissa peleissä kairaamaan yllättäviäkin voittoja. Etenkin kotikentällä KaMa voi yltää yllätysvoittoihin. Mikä tärkeintä, Kankaanpään joukkue on tasavahva, eikä se nojaa yksittäisiin pelaajiin tai onnistumisiin. Joukkueessa on Jouni Itävalon ja Arttu Ruuskan kaltaisia kovia perussuorittajia, jonka takana on laaja rintama rivimiehiä. Kuinka pitkälle pääsee kuitenkaan pelkillä rivimiehillä?
Myös Kankaanpään ongelmat tulevat vastaan sisäpelissä ja eritoten kotiuttamisessa. Kankaanpäällä ei ole rosterissaan ainuttakaan lyöntitykkiä, joka pystyisi tärkeisiin suorituksiin illasta toiseen. Monet rivimiehet tarvitsevat tasonnostoja, jotta Kankaanpää pystyisi koko runkosarjan mitassa yllättämään. Mikäli kaikki menee täydellisesti, on pudotuspelipaikka mahdollinen. Mitä todennäköisemmin se jää kuitenkin haaveeksi.
11. Kempeleen Kiri
Kempeleen Kirin suoriutuminen tulevana kesänä on viime kauden tapaan täysi mysteeri. Joukkue on jälleen kerran täynnä potentiaalia, mutta näytöt ovat edelleen vähäiset. KeKi lähtee viime kauden tapaan tähän kauteen joukkueella, jolla on ehdottomasti mahdollisuudet kairata tiensä pudotuspeleihin asti.
Hyvä joukkue paperilla ei kuitenkaan takaa menestystä ja tämä todistettiin viime kesänä Kempeleessä karulla tavalla. On selvää, että Kempeleen kausi 2019 oli kaikkien mittareiden osilta täysi katastrofi. Joukkueen rosterissa oli paljon huippupelaajia monille pelipaikoille, mutta kausi päättyi Superpesis-karsintoihin.
Kempele on vahvistunut tälle kaudelle etenkin ulkopelin osalta. Yhdeksi sarjan parhaimmaksi koppariksi lukeutuva Jussi Korhonen siirtyi KeKin takakentälle Sotkamon Jymystä, mikä nostaa Kempeleen ulkopelillisiä osakkeita huomattavasti. Viime kaudella Kempeleen takakenttä oli yksi joukkueen suurimmista murheen aiheista, joten vahvistus tulee ehdottomasti tarpeeseen. Kempeleen pitää nostaa tasoaan ulkopelissään paljon, jos se meinaa taistella pudotuspelipaikasta.
Sisällä Onni Määttä on vaihtajana erinomainen pala Kempeleen tilanteen rakentelussa ja myös etenemisvoimaa mieheltä löytyy. Sisäpelissä Kempeleellä on kotiuttajia, vaikka muille jakaa. Marko Pelkonen, Matti Korhonen sekä Ossi Meriläinen ovat kaikki kolme kovia kotiuttajajokereita, mutta liika kotiuttajien määrä on ollut yksi asioista, joka on sotkenut Kempeleen sisäpeliä. Kempeleen potentiaali on ehdottomasti pudotuspeliviivan yläpuolella, mutta mikä on lopulta koko kauden mitassa Kempeleen suorittamisen taso? Se jää nähtäväksi.
12. Koskenkorvan Urheilijat
Koskenkorvan Urheilijoiden kautta on ennakoitu synkäksi ja sitä se tulee myös mitä suuremmalla todennäköisyydellä olemaan. Synkkää ja myrskyisää kautta varjostaa erityisesti syöttölautasen yllä leijuva musta pilvi. Koskenkorvan lukkari Juho Hakomäellä on ollut paljon haasteita lukkaripelaamisen osalta ja Hakomäen selviytyminen tulee määrittämään paljon asioita Koskenkorvan kauden osalta. Hakomäki on nuori ja erittäin potentiaalinen lukkari, mutta näytöt kauteen lähdettäessä ovat varsin heikot. On hyvin mahdollista, että Koskenkorvan lautasesta tulee tänä kesänä tuulinen työpaikka.
Koskenkorvan härkäpaidoilla on aseenaan yksi tähti, joka voi kannatella joukkuetta pitkälle. Tämä tähti kantaa nimeä Patrik Wahlsten. 23-vuotias lyöjäjokeri sijoittui viime kauden lyöjätilastossa viidenneksi peräti 84:llä lyödyllä juoksullaan. Vastuuta on luvassa myös tällä kaudella.
Koskenkorvan sisäpeli vaatii, että joukkueen kärkietenijät menevät kentälle. Kokenut 35-vuotias Veli-Pekka Yli-Hirvelä on erinomainen vaihtaja ja Wahlstenin ohella yksi joukkueen kantavista voimista. Mikäli Yli-Hirvelä pystyy järjestelemään lyöjäjokeri Patrik Wahlstenille tilannetta aikaan, on mahdollista, että Koskenkorvan ykköskärki takoo taululle yllättävän paljon juoksuja.
Valitettavaa Koskenkorvan osalta on kuitenkin, se että koko joukkueen suoriutuminen on ainoastaan sisäpelin varassa. Koskenkorvalla on sarjan huonoin ulkopeli ja päästettyjen juoksujen määrä voi olla kauden päätteeksi karmeaa katsottavaa. KossU päästi viime kaudella 281 juoksua, mikä tarkoittaa liki 9,4 päästettyä juoksua per ottelu. Tuolla lukemalla on mahdotonta pelata voittavaa pesäpalloa.
Koskenkorva on seurana vaikeassa tilanteessa. Tuloskäyrä on vahvasti laskusuunnassa ja Pohjanmaan kovassa kilpailussa jalansijan saaminen on entistä vaikeampaa. Onko vauhdin hakeminen Ykköspesiksestä osa seuran tulevaisuutta?
13. Kiteen Pallo
Kiteen Pallo ui synkissä vesissä tulevana kesänä. 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alkuvuosien menestysputki on Kiteellä enää muisto menneistä. Kiteellä on kasassa alkavalla kaudella nuori joukkue, joka hakee tulevalla kaudella ainoastaan kokemusta ja kehitystä monille pelaajille, jotta kaudella 2021 Kitee pystyy taistelemaan sarjapaikan säilyttämisestä.
Kitee on tunnettu itäisen Suomen kovimpana kasvattajaseurana historian saatossa, mutta miten omia junioreita on osattu hyödyntää? Ei kovin kummoisesti. Kitee voitti A-pojissa 2010-luvulla peräti 6 SM-mitalia, mutta omien junioreiden nostaminen edustusjoukkueeseen on ollut vähäistä. Kitee on viime vuosina sonnustautunut ennemminkin muiden Karjalan joukkueiden Imatran ja JoMan pelaajien kasvattajana.
Seuran taustoilla tehty nuorennusleikkaus tulee varmasti tulevaisuuden kannalta olemaan positiivinen asia ja seuran uudistaminen on ehdottomasti tarpeellista. Ensimmäinen askel kohti seuran uudistumista otettiin jo viime talven aikana, kun Kiteen Rantakenttä sai noin tuhat katettua katsomopaikkaa ja stadionille saatiin muutenkin uudistuksia 2020-luvulle
Kiteellä on kuitenkin tällä hetkellä käsissään jälleen taitava nuori kaksikko: Samu-Kalle Varonen ja Hannes Pekkinen. Lisäksi KiPan paidassa viilettävä Valentin Ikonen, joka on 24-vuotiaana jo selkeästi Varosta ja Pekkistä kokeneempi, on tässä joukkueessa erinomainen pelimies. Mutta miten Kitee saa pidettyä nämä nuoret lupaukset riveissään? Kiteellä on hautumassa tulevaisuuden tähtipelaajia, mutta mikäli lupaukset vaihtavat seuraa seuraavien kausien aikana, on KiPan kasvatustyö mennyt taas kerran hukkaan.
Tämän kauden joukkueessa on sisäpelin ja ykköskärjen osalta paljon hyviä palasia, mutta ulkopelissä on paljon murehdittavaa. Kitee hävisi kotikentällään kautta edeltäneessä kenraaliharjoituksessa Siilinjärven Pesikselle puhtaasti jaksoin 0-2 ja sarjan heikoimman sisäpelin omaava SiiPe takoi taululle peräti 18 juoksua. Tämä kertonee tarpeeksi Kiteen karmivasta ulkopelaamisesta. Myös sisäpeli koki keväällä kolauksia, kun Veli-Matti Sigvart sekä Ville Kotro jättivät Kiteen koronapandemian seurauksena. Kiteen Pallon kausi 2020 on selviytymistaistelua.
14. Siilinjärven Pesis
Siilinjärven Pesis yllätti viime kesänä monet pesäpalloihmiset säilyttämällä sarjapaikkansa Superpesiksessä myös tälle kaudelle. Poikkeuskausi pelasti sarjapaikan myös kaudelle 2021, joka olisi ollut normaalioloissa miltei mahdottoman kokoisen kiven alla käännettävänä. SiiPen joukkue on tasoltaan miltei yhtä vahva kuin viime vuonna, mutta siitä huolimatta joukkue tulee pitämään Superpesiksen jumbosijaa kauden päättyessä.
Tämän kauden sarjajärjestelmä on koronavirus-pandemian aiheuttamana yksi kompastuskivi lisää Siilinjärven jo ennestään kivisellä tiellä. Siilinjärvi on samassa aluelohkossa Sotkamon Jymyn, Pattijoen Urheilijoiden sekä Kempeleen Kirin kanssa, joita vastaan pelataan neljä ottelua per joukkue. Tämä tarkoittaa, että pisteet ovat entistäkin tiukemmassa ja katseet ovat varmastikin kohdennettu pääosin kamppailuihin Kempeleen Kiriä vastaan.
Kotikentällä Siilinjärvi voi onnistua ulkopelin varmuuden ja sisäpelin yksittäisten onnistumisten kautta hakemaan pisteitä monilta koviltakin joukkueilta. Siilinjärvi ei ole paperilla missään nimessä nimivahva joukkue, sillä joukkueessa on paljon Ykköspesistä tahkonneita pelaajia. Suoritustaso ailahtelee liikaa, eikä Superpesis ole sarjatasona oikea paikka monelle pelaajalle.
Joukkue tulee rakentamaan omaa peliään ehdottomasti ulkopelin ja erityisesti lukkari Teemu Kinnusen kautta. Lukkari Kinnunen nousi viime kaudella Superpesiksen lukkareiden eliittiin ja on hyvin mahdollista, että 28-vuotias Kinnunen siirtyy tämän kauden jälkeen johonkin Superpesiksen kärkiseuroista.
Sotkamosta vuokrasopimuksella kasvattajaseuransa paitaan palannut Matias Litmanen on hyvä palanen etenkin sisäpelissä etenijänä sekä vaihtajana. Ulkopelissä mies on totuttu näkemään lukkarin tontilla, mutta tänä kesänä Litmanen tullaan todennäköisesti näkemään polttolinjassa. Lisäksi Simo Vainikaisen jättämä aukko on etukentällä niin suuri, että sitä tilalle hankittu Ville Lantiainen tuskin tulee täyttämään.
Kotiutusosastolla SiiPe koki talven aikana valtavan menetyksen, kun Kimmo Lukkari laittoi piikkarit ainakin toistaiseksi naulaan. Lukkarin tilalle hankittiin kuitenkin kova tekijä, kun Tommi Piirainen saapuu Ykköspesiksen hallitsevana lyöjäkuninkaana Siilinjärvelle. Kuitenkin, Piiraisen maksimisuoritus tulevalla kaudella on 55 lyödyn juoksun tienoilla, joten mies tuskin paikkaa Lukkarin jättämää aukkoa täysin.
Siilinjärven sisäpeli on ehkä sarjan heikointa ja etenkin kentälle meneminen sekä tilanteen tekeminen voivat osoittautua vaikeaksi. Vaikka lyöjäjokeri Tommi Piirainen saataisiin kovaan vireeseen, ovat pisteet tiukassa, jos tilannetta ei saada aikaan. Pitkä ja kivinen kesä on edessä Siilinjärvellä.