Naisleijonien Olympiaturnaus jatkui varhain lauantaiaamuna kovalla kohtaamisella, kun alkulohkon toisessa tasonmittauksessa Suomelle vastaan asettui Kanada, joka murskasi Naisleijonat lopulta tylyin 11-1 lukemin. Kuten ottelun lopputuloskin kertoo, Suomen tämän hetkinen tasoero Kanadaan ja Yhdysvaltoihin on valtavan suuri. Tarkastelin ottelua erityisesti sillä silmällä, missä Kanada onnistui olemaan niin ylivoimainen Naisleijoniin verrattuna.
Kanadan kokonaisvaltainen paketti lauantain ottelussa oli Suomea valovuoden verran edellä, mutta ainakin omasta mielestäni monella osa-alueella tämä ero selittyi ennemmin Kanadan hyvyytenä kuin Suomen huonoutena. Omalla silmätuntumalla Kanadan maajoukkue on kyennyt parantamaan viimeisen vuoden aikana omaa peliään isoin harppauksin.
Suomen joukkue luistelee eurooppalaisen naiskiekon mittakaavassa erinomaisesti ja se riittää Euroopassa maanosan kärkeen. Kuitenkin kun vastaan asettuu rapakon takaa Yhdysvallat tai Kanada, pelin nopeus ja tempo vaativat paljon parempia otteita luistimen päällä. Kanadan luisteluvoima, -nopeus ja vahvuus on täysin omalla tasollaan Suomeen verrattuna.
Kanadan ensimmäinen osuma syntyi jo ensimmäisen peliminuutin kohdalla, kun Sarah Fillierin nopea rannelaukaus löysi tiensä Meeri Räisäsen vartioiman maalin yläkulmaan. Ottelun avauskymppi oli vahvaa Kanadan joukkueen hallintaa, mutta Suomi onnistui välttämään suurimpia virheitä puolustuspäässä jonka lisäksi Räisänen pystyi ottamaan tärkeitä koppeja Suomen maalin suulla. Lopulta kun Suomi menetti puolustusalueella kiekon, omissa soi Kanadan maalin muodossa. Kanadan 2-0 lukemiin laukoi Sarah Nurse.
Kanadan avauserän molemmat maalit olivat erinomaisia osoituksia Kanadan joukkueen yksilötaidosta sekä laukaisuvoimasta. Molemmat maaleista olivat maailmanluokan laukauksia ja maalivahdille mahdottomia kiinniotettavaksi. Suomi sai vaikean avauserän lopuksi kuitenkin kirjattua myös onnistumisen tulostaululle, kun Minttu Tuomisen viivalaukaus upposi ohitse Ann-Renee Desbiensin verkon perukoille. Tämä pukukoppimaali jäi kuitenkin Suomen ottelun ainokaiseksi ja laihaksi lohduksi, kun kanadalainen höyryjuna vyöryi Naisleijonien ylitse.
Suomen vaikeudet pahenivat jo totutun kaavan mukaisesti toisessa erässä. Kanadan kiekonhallinta oli ylivoimaista, eikä Suomi pystynyt pitämään kiekkoa itsellään, saatikka rakentelemaan kunnollisia hyökkäyksiä Kanadan maalin suuntaan. Puolestaan kun Kanada alkoi saamaan aikaan tarpeeksi hyökkäyksiä ja laadukkaita laukauksia, Suomen verkko alkoi pöllyämään. Sarah Fillierin ottelun toinen osuma avasi maalihanat toisen erän alussa ja erän puolenvälin jälkeen Kanada iski perätysten peräti neljä maalia, joista Sarah Nurse aloitti kanukkien maalitalkoot. Naisleijonien matkassa oli myös huonoa tuuria, kun Brianne Jennerin laukaus upposi hieman helposti Räisäsen räpylän alta maaliin, jonka jälkeen kaksi seuraavaa Kanadan täysosumaa kimpoilivat Suomen puolustuksen kautta oman verkon perukoille.
Naisleijonien kiekkokontrolli oli koko ottelun ajan todella vähäistä ja tämä aiheutti isolta osaltaan syyn sille miksi Suomen esitys oli lauantaina niin vaisu. Kanada pakotti Suomen luopumaan kiekosta liian helposti ja siksi Naisleijonien rynnistykset hyökkäyspäähän jäivät varsin lyhyiksi stinteiksi. Verrattuna toissapäiväiseen Yhdysvallat-otteluun, Suomi sai aikaan yllättävän paljon laukauksia nopeiden vastahyökkäysten johdosta, joita nähtiin Suomelta eniten kolmannessa erässä. Myös ylivoimaa pelatessaan Naisleijonat sai paikka paikoin aikaan muutamia erittäinkin vaarallisia laukauksia.
Mutta myös kolmannessa erässä maalit iski Kanada. Suomi vaihtoi kolmanteen erään maalivahtia, kun Yhdysvallat-ottelussa veräjää vartioinut Anni Keisala korvasi Meeri Räisäsen. Keisalan ”aamupuhteesta” maalin suulla muodostui kuitenkin varsin haastava, sillä Kanadan tyrmäävä tehokkuus pääsi yllättämään 24-vuotiaan suomalaisen neljään otteeseen. Kanadalaisten pesukone väsytti selvästi Suomen joukkuetta ottelun edetessä ja kaksi Kanadan viimeistä täysosumaa voidaan merkitä Suomen löysän puolustuksen piikkiin.
Kaksi alkulohkon ensimmäistä ottelua on nyt Suomen osalta nähty ja kyyti Yhdysvaltojen sekä Kanadan kyydissä on ollut kylmää. Mitalipeleihin pääseminen vaatii Suomelta tasaista perussuorittamista ja onnistuneita otteluita Euroopan joukkueita vastaan, mutta kirkkaampia mitaleja ajatellen voidaan todeta, että tasoero rapakon taakse on tällä hetkellä liian suuri. Tuota eroa ei myöskään kiritä umpeen yhden turnauksen mittakaavassa. Mikäli Suomi haluaa edes teoreettisesti haastaa mitalipeleissä Pohjois-Amerikan joukkueita, pelikirjaan on keksittävä täysin uusia ja yllättäviä sivuja.