Suurin odotuksin talveen lähteneen Suomen maastohiihtomaajoukkueen kaudesta muodostui totaalinen pannukakku. Seefeldin MM-kisoista kotiin tuomiseksi jäi vain yksi pronssimitali, eikä maailmancupin palkinnoillekaan tarvittu uutta palkintokaappia.
Matti Haaviston alaisuuteen siirtynyt hiihtomaajoukkue ei saanut toivottua tulosta aikaan, mikä on pakottanut maajoukkueen muutoksiin ennen seuraavaa kautta. Hiihtoliitto tiedotti viime perjantaina, että maajoukkueen valmennustiimissä nähdään pieniä muutoksia. Viime vuoden päävalmentaja Matti Haavisto siirtyy maajoukkueen johtajaksi ja miesten sekä naisten maajoukkueet jaetaan erilleen. Miesten päävalmentajaksi nousee Teemu Pasanen ja valmentajaksi Mikko Virtanen. Naisten puolella päävastuun ottaa Ville Oksanen ja valmentajana toimii Ilkka Jarva. Myös A-maajoukkueen haastajaryhmä poistuu ja haastajaryhmän urheilijat harjoittelevat pääosin yhdessä maajoukkueen kanssa.
Krista Pärmäkoski irtaantuu maajoukkueesta
Kevään suurimman uutispommin pudotti Krista Pärmäkoski, joka ilmoitti jättävänsä Suomen hiihtomaajoukkueen ja siirtyvänsä omatoimiseen harjoitteluun. Pärmäkoski tulee harjoittelemaan kesän ja syksyn erillään maajoukkueesta. Pärmäkosken tarkoituksena on palata maajoukkueen mukaan marraskuussa kansainvälisen kilpailukauden alkaessa. Näin ollen Pärmäkoski nähdään Suomen väreissä myös tulevan talven kisoissa.
Maajoukkueen jättämisen taustalla on Pärmäkosken halu hakea harjoitteluseuraa maailman huippuhiihtäjistä Suomen rajojen ulkopuolelta. Pärmäkoski ei ole vielä kertonut harjoitteluseuraansa, mutta on mahdollista, että suomalaishiihtäjä nähdään esimerkiksi Ruotsin naishiihtäjien mukana.
Maajoukkueesta irtautuminen on Pärmäkoskelle suuri rahallinen menetys, sillä Pärmäkoski joutuu pulittamaan kaikki kauden kulunsa omasta pussistaan. Tämän lisäksi hän menettää 20 000 euron urheilijan apurahansa. Pärmäkosken tukijat ovat kuitenkin päätöksen puolella ja kymmenien tuhansien eurojen kulut saadaan katetuiksi.
Kostautuiko viime syksyn kova harjoittelu kilpailukaudella?
Suomen maajoukkueen ilme oli läpi talven väsynyttä ja näytti siltä, että talvi oli ennemmin pelkkää selviytymistä kuin tuloksien tavoittelua. Moni Suomen hiihtäjistä poti ylikuntoa, mikä vastaavasti velvoitti täyslepoon kauden keskivaiheella.
Jossain täytyy olla selitys väsymykselle. Mahdollisesti syksyn ja alkutalven harjoitteet olivat liian kovia ja palautumisaikaa oli liian vähän. Tavoitin Suomen maajoukkuehiihtäjä Perttu Hyvärisen Pohjois-Savon maakuntaviestien jälkeen, joka summasi syksyn harjoittelua seuraavasti: ”Kovaa pitää myös syksyllä harjoitella. Varmasti oli väsymys osittain myös kovan harjoittelun seurausta, mutta se oli hyvin yksilöllistä, että osa oli väsynyt ja osalla lähti heti alkukaudesta hyvin liikkeelle.”
Hyvärisen mielestä ensimmäinen kausi uuden päävalmentajan alaisuudessa hakee vielä tietynlaista linjaa. Hän vertaa tilannetta suomalaisten vaikeaan kauteen 2014-15, jolloin Reijo Jylhä otti hiihtomaajoukkueen komennon. Hyvärisestä kuitenkin huomaa, että uskoa tulevaisuutta kohtaan löytyy ja muutoksen tuulet ovat tervetulleita hiihtomaajoukkueen piiriin. ”Menestys ei ollut sitä mitä Suomen kansa ja me itse odotimme”, Hyvärinen päätti.
Iivo Niskanen onnistui kuluneella kaudella kohtuullisesti
Myös Iivo Niskanen päätyi Mestareiden syyniin ja hän kommentoi omaa kauttaan seuraavasti: ”Ihan ok, ei valittamista. Yksi ykkös- ja kakkossija maailmancupista ja pronssi MM-kisoista on ihan kohtuullinen suoritus.”
27-vuotias Niskanen otti talven aikana suuria harppauksia vapaan hiihtotavan puolella ja osoitti pystyvänsä maailman kärjen vauhtiin millä tahansa normaalimatkalla. Niskanen olisi voinut kivuta maailmancupin palkintokorokkeelle useamminkin, mikäli hän olisi kiertänyt enemmän maailmancupin kilpailuja. Iivo oli kuitenkin päättänyt satsata kaikki paukkunsa Seefeldin laduille, joten maailmancup jäi pienemmälle huomiolle.
Seefeldissä Niskasta riesasi epäonni. Yhdistelmäkilpailun oma kaatuminen ja Hakolan kaatuminen parisprintissä saattoivat viedä suomalaiselta peräti kaksi mitalia. Myös 15 kilometriltä odotettiin kirkkaampaa mitalia ja kilpailun jälkeen tuskin koskaan on nähty niin surullista MM-mitalistia. Niskanen kuitenkin kertoo jo mitalin kirkastuneen.
– Miska Peltoniemi