Maanantai 21.6.2021 on päivä, jota tuskin tulen koskaan unohtamaan. Suuri unelma toteutui monien mutkien ja muttien jälkeen, kun suuntasimme Pietariin jalkapallon EM-kisojen otteluun Suomi-Belgia. Koronakurimuksen keskellä olimme jo ehtineet hylätä haaveet kisamatkasta, mutta emme kuitenkaan luopuneet pääsylipuistamme. Pieni toivo eli sisällämme ja lopulta päätimme lähteä isäni kanssa matkaan todistamaan tätä suurta jalkapallopäivää paikan päälle.
Matkan valmistelu ja suunnittelu
Lähdimme matkaan omalla autolla ja reissun teemana oli ”Pietari, Venäjä ja EM-kisat 24 tunnissa”. Lähdimme Kuopiosta ajamaan kohti Pietaria ottelupäivän aamuna ja palasimme takaisin Savoon vielä ottelun jälkeen maanantain ja tiistain välisenä yönä.
Koimme tämän toteutustavan kaikkein turvallisimmaksi mahdolliseksi ja sen ehdoilla matkamme tietysti myös rakentui. Negatiivinen koronatodistus oli vaatimus rajanylitykseen ja kävimme ottamassa testit ennen matkaan lähtöä yksityisellä lääkäriasemalla. Yhteensä koronatesti ja -todistus maksoivat noin 240€/hlö.
Minimoidaksemme kaikki riskit, vietämme parhaillaan karanteenia tyhjässä asunnossa 72 tunnin ajan, minkä jälkeen edessä on koronatestaus. Negatiivisen testituloksen saadessamme vapaudumme karanteenista viranomaisten ohjeiden mukaisesti.
Rajanylitys
Mikäli koskaan haluat ylittää Suomen itärajan, varaa mukaasi paljon ylimääräistä aikaa, rutkasti kärsivällisyyttä ja useita erilaisia lomakkeita rajanylitystä varten. Myöskään venäjän kielen tulkista ei ole matkallasi haittaa, sillä Venäjän rajavartioston väestä vain harva osaa välttävästi suomea tai englantia.
Koska olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen, ei Nuijamaan raja-asemalla ollut tietoakaan ruuhkasta puolenpäivän aikoihin. Suomen rajan ylittäminen onnistui vaivattomasti ainoastaan passia ja ”EM-kisapassia” (FAN-ID) näyttämällä, mutta Venäjän raja-asemalla edessä oli monimutkaisempi operaatio.
Venäjän rajalla passit tarkistettiin peräti kuuteen otteeseen. Passit tarkastettiin raja-asemalle saavuttaessa, koronatesti-lomakkeiden täyttövaiheessa, koronatestin oton yhteydessä, maahantulokortin täytön yhteydessä, raja-asemalta poistuttaessa ja vielä kertaalleen raja-asemalta poistumisen jälkeen. Tämä sama passintarkastus-ruljanssi tapahtui sekä Venäjän puolelle saavuttaessa sekä sieltä lähtiessä.
Kuten aiemmasta kappaleesta voi lukeakin, Venäjän rajalla vastassa oli pakollinen koronatestaus. Koska itänaapurissamme koronapandemia otetaan erittäin vakavasti, ei Suomessa otettu negatiivinen koronatodistus riittänyt rajanylitykseen. Rajavartiosto otatti uudet testit raja-alueella eräässä ”odotustilassa” ja Suomen koronatestiin verrattuna näytettä ei otettu läheskään niin syvältä nenänielusta. Lisäksi koronatesti otettiin menomatkalla myös suusta. Palatessa testi otettiin ainoastaan suusta.
Rajanylitys ja passien tarkastukset veivät aikaa liki 45 minuuttia. 
Ajoimme Pietariin Viipurin kaupungin lävitse. Viipurissa kaupungin katuja komistivat useat Ladat!
Pietari
Saavuimme lopulta määränpäähämme iltapäivällä ja ennen stadionille pääsyä meillä oli noin viisi tuntia aikaa tapettavana suurkaupungin vilskeessä. Koska tiedostimme Venäjän surkean koronatilanteen, liikuimme ihmisten seassa ainoastaan ulkotiloissa ja tällöinkin kasvomaskit naamalla.
Kesäkuinen Pietari esitteli kisaturisteille valtavien kerrostalokompleksien lisäksi suorastaan trooppista ilmastoa, sillä ottelupäivän lämpötila oli kaupungilla noin 33 astetta. Tästä syystä kaupungin rantaviiva sekä puistot olivat ahdettu täyteen kesäpäiväänsä nauttivista paikallisista. Kaupunkina Pietari vaikutti varsin upealta ja mielenkiintoiselta kaupungilta.
Turhat stereotypiat venäläisestä kaupungista voitiin heittää suoraan romukoppaan, sillä Pietari antoi itsestään varsin modernin ja siistin kuvan. Ehdimme kierrellä ennen ottelun alkua Pietaria muutaman tunnin ajan, mutta jo tämän varsin lyhyen otannan pohjalta kiinnostus kaupunkia kohtaan heräsi suureksi.
Korkeat kerrostalot vallitsivat Pietarin kaupungin katukuvaa. 
Kaupungista löytyi kuitenkin myös moderneja rakennuksia.
Koronatoimet kisoissa
Pietarin kaduilla kasvomaskit olivat varsin harvinainen näky, eikä katukuvasta voinut huomata lainkaan merkkejä maailmalla riehuvasta pandemiasta. On kuitenkin muistettava, että kyseessä oli kuuma kesäpäivä, mittarissa porotti yli 30 astetta ja oma otantani maskien käytöstä löytyy ainoastaan ulkoilmasta. Emme vierailleet stadionin lisäksi missään sisätiloissa, joten julkisten sisätilojen maskien käytöstä en voi kommentoida mitään.
Ottelutapahtumassa korona näkyi lähinnä siinä, että stadionin kapasiteetti oli rajattu puoleen maksimista. Joka toinen penkki oli stadionilla jätetty tyhjäksi, mutta saman porukan jäsenet saivat toki istua vierekkäin. Tämän avulla välimatkatkin ihmisten välillä kasvoivat ja turvavälit saatiin pidettyä katsomossa kohtuullisen hyvin. Stadionin porteilla jokaiselta katsojalta mitattiin kuume, mutta mittaustuloksen tarkkuudesta on hankala mennä takuuseen, sillä kuume mitattiin kämmenestä.
Jokaiselle katsojalle oli ilmoitettu myös ennakkoon oma aikaslotti, jonka aikana sisäänpääsy porteilla tapahtuisi. Näitä aikatauluja ei kuitenkaan noudatettu, vaan sisään pääsi myös ilmoitettua aikataulua aiemmin. Tämä toki oli varsin ymmärrettävää, sillä stadionin porteilla väkeä vilisi varsin vähän.
Unohtumaton ottelu
Ottelu oli kokemuksena kuitenkin kaiken vaaditun vaivan arvoinen. Sukupolvien unelma toteutui vihdoin tänä vuonna, kun koko kansa pääsi nauttimaan Huuhkajista arvokisoissa. Vaikka joka toinen penkki olikin Pietarin Gazprom Stadionilla poissa käytöstä, ei tunnelmaa Pietarin maanantai-illasta puuttunut. Suurin kiitos illan uskomattomasta tunnelmasta täytyy suunnata kaikkien suomalaiskannattajien suuntaan, jotka pitivät huolen, että ”Oi Suomi on!” -huudot raikuivat koko Pietarin kaupungeissa. Hyvä me!
Merkillepantavaa oli myös isäntämaan futisfanien suhtautuminen otteluun. Ennen kamppailun alkua slaavilainen jalkapalloväki oli selvästi Belgian joukoissa. Stadionin seremoniamestarin huudattaessa yleisöä ennen avauspotkua, venäläiset hurrasivat ottelun ennakkosuosikki Belgialle. Tämä kääntyi kuitenkin heti ottelun käynnistyttyä. Suomen kannattajajoukot aloittivat valtaisan möykän stadionilla heti ensimmäisestä pillinvihellyksestä ja tähän myös venäläisten oli helppo yhtyä mukaan.
Ylpeä Huuhkajien kannattaja! 
Ottelun näyttämö: Gazprom Areena
Itse peli oli Huuhkajien osalta suuri taistelu. Joukkueella oli totta kai tiedossa ottelun realiteetit ja esitys kentällä oli myös hyvin sen näköinen. Suomi luotti jälleen kerran tiiviiseen puolustamiseen ja peli pysyikin kasassa erinomaisesti 70 minuutin ajan. Huuhkajien yhteispeli oli ihailtavaa katsottavaa koko kisojen ajan ja myös Belgia-ottelussa tämä osoittautui Suomen suureksi vahvuudeksi.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan jännittänyt yhdessä jalkapallo-ottelussa niin paljoa kuin maanantaina. Lukas Hradeckyn uskomattomat pelastukset sytyttivät kerta toisensa jälkeen Suomi-fanit huutoon ja jatkopaikka häämötti varsin lähellä. Myös Belgian maalin hylkääminen loi uskoa siihen, ettei Huuhkajia pysäyttäisi mikään.
Lukas Hradecky oli Suomen joukkueen suurin sankari ja samalla myös lohkovaiheen paras maalivahti. Viimeistään näissä kisoissa suomalaiskassari osoitti oman tasonsa lajin kansainvälisellä huipulla. Lopulta edes Hradeckyn huimat otteet veräjänvartijana eivät riittäneet Belgian pysäyttämiseen. FIFA-rankingin ykkösjoukkue onnistui murtamaan Huuhkajien puolustuksen kahteen otteeseen ja vei lopulta voiton ansaitusti nimiinsä. Belgian joukkueesta Kevin De Bruyne oli viheriöllä suorastaan ilmiömäinen ja miehen upeat otteet painuivat verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi.
Ottelun jälkeen stadion valaistiin Belgian väreihin. 
Ottelun näyttämönä toiminut Gazprom Areena sijaitsi niemen kärjessä/saaressa, joten stadionille kuljettiin siltaa pitkin.
Teemu Pukki tuntui olevan koko EM-kisojen ajan median sylkykuppina, mutta allekirjoittanut rohkenee suhtautua Pukin kisaurakkaan positiivisesti. Vaikka voidaankin todeta, ettei Teemu Pukki saanut kisoissa aikaan sitä mitä häneltä odotettiin, korostan miehen ”näkymätöntä arvoa” joukkueelle. Jokainen alkulohkon kolmesta vastustajasta oli päättänyt pelata nimenomaan Pukin pimentoon ja se näkyi kaikissa Huuhkajien pelaamissa otteluissa. Tämä loi tilaa Suomen muille hyökkääjille, joista Joel Pohjanpalo käytti omat tilaisuutensa parhaiten. Pohjanpalon upea puskumaali jäi toki kisoista parhaiten mieleen, muttei Teemu Pukin panosta Suomen ainoaan arvokisaosumaan voida myöskään vähätellä.
Kuitenkin se tärkein eli jatkopaikka jäi tällä kertaa Huuhkajien osalta saavuttamatta ja se harmittaa ehdottomasti. On kuitenkin oltava ylpeä joukkueen suorituksesta ja siitä, että Suomi oli ensimmäinen joukkue, joka jäi ulos EM-kisojen pudotuspeleistä. Huuhkajat esiintyi sekä kentällä, että sen ulkopuolella erittäin tyylikkäästi ja jalkapallobuumi levisi koko Suomen ylle. Myös Huuhkajien taustatiimi ja markkinointikoneisto otti kisoista irti kaiken mahdollisen kuten kuuluikin. Fantastista työtä!
Loppuun haluan muistuttaa kaikkia kisaturisteja noudattamaan viranomaisten ohjeita ja karanteenisäännöksiä sekä käymään koronatesteissä omalla kotipaikkakunnalla! Turha riskien ottaminen on tässä vaiheessa idioottimaista ja edesvastuutonta! Pysytään terveinä! Oi Suomi on!